tiistai 31. lokakuuta 2017

Paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti



Joistakin ruoista sitä vaan tietää heti, että tämä osuu ja uppoaa. Kun Syötävän hyvä -blogin Lotta julkaisi hetki sitten kikherneillä täytettyjen harissa-munakoisojen ohjeen, tiesin reseptin sopivan makumaailmaani loistavasti. Tämä paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti toistaakin Lotan reseptin makuja toisessa muodossa.

Salaatti on ikään kuin syksyinen versio loppukesän ihanimmasta salaatista, paahdetusta kukkakaali-kikhernesalaatista, jota on meillä syöty kulhokaupalla. Maut eivät ole samoja, mutta tunnelma ja tunne on. Syksyisessä salaatissa lempeän munakoison, napakoiksi paahtuneiden kikherneiden ja mehukkaiden tomaattien yhdistelmä on vastustamaton. Harissa antaa särmää. Uunissa voi paahtaa salaatin sekaan myös fetaa, jos juustohammasta kolottaa.

Paistos sopii syötäväksi vaikka riisin kanssa tai pitaleivän välissä, ja se on hyvää sekä lämpimänä etää kylmänä, myös jääkaapista suoraan lusikoituna (öhöm). Ajattelin alunperin, että salaatti olisi sopiva lisäkeannos neljälle. Sitten totesin, että oli ihan fiksu veto tehdä lempiaineksistani koostuvaa ruokaa silloin, kun olin kotona yksin. Kovin paljon salaattia ei olisi jäänytkään jaettavaksi.


MUISTUTUS 

Olethan muuten muistanut käydä osallistumassa arvontaan pikkujoulutwistattujen hodareiden kommenttilootassa. Osallistut arvontaan kommentoimalla postausta viimeistään keskiviikkona 1.11.2017.






Resepti






Paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti

2–4 annosta


1 iso munakoiso
noin 4 dl (2 prk) kypsiä kikherneitä  
noin 250 g kirsikkatomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
noin 1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa jauhettuna
1/2 tl savupaprikajauhetta
1 rkl harissa-tahnaa
1–2 tl hunajaa tai agavesiirappia
1 valkosipulinkynsi
1–2 rkl punaviinietikkaa

lisäksi
tuoretta persiljaa 
(tuoretta chiliä)


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa munakoiso noin 1 1/2 sentin kuutioiksi. Levitä leivinpaperin päälle pellille ja pirskottele päälle noin puolet oliiviöljystä. Paahda munakoisoja noin 10 minuuttia. 

Huuhdo ja valuta kikherneet. Ota pelti uunista, lisää kikherneet ja tomaatit ja jatka paahtamista 10–15 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä ja myös kikherneet ovat kauniin paahtuneita sekä tomaatit ovat mehustuneet mukavasti. 

Hienonna kuorittu valkosipulinkynsi. Sekoita loppu öljy sekä kaikki kastikkeen ainekset sekaisin. Sekoita varovasti kastike kasvisten joukkoon. Viimeistele persiljalla ja halutessasi tuoreella chilillä.

_____





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ne vähän paremmat snäxit!





Minulla on sellainen luultavasti melko tavallinen tapa, että pitkää matkaa ajaessa tekee mieli aina vähän napostella jotain hyvää. Ja mikäs juttu se nyt olisikaan, jos autoilisin pidemmälle aina silloin tällöin viikonloppuisin, ja käsi kävisikin karkki- tai sipsipussissa. Mutta kun osa viikoittaisesta työstäni kietoutuu tavallaan ratinkieputtamisen ympärille – työni kuulostaa nyt kyllä ihan muulta mitä se on –, on sillä väliä, missä pussissa tai rasiassa käsi käy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun Närpiön Vihannes pyysi minut mukaan kaupalliseen yhteistyöhön heidän #Snäxi-tuotteiden merkeissä. Ne on nimittäin vähän parempia snäxejä!


 


Närpiön #Snäxit ovat tuoteperhe, joka on luultavasti suunniteltu suoraan minulle, ja hyvin todennäköisesti sinullekin, sillä autossa, sohvalla, keittiössä tai koneella töitä tehdessä välipalan syönti ei voi olla vain minun tapa elää. Ja #Snäxit on omiaan juuri tämmöisiin tilanteisiin.

Olen syönyt pikkutomaatteja välipalaksi aiemmin, kun mutta niiden peseminen huoltoaseman, kaupan tai liikuntahallin vessassa on aina vähän semmoista tuusaamista. Nämä tomaatit ovat puhataita, raikkaita ja makeita pohjanmaalaisia helmitomaatteja, jotka ovat mehukkaita mutta sopivan kiinteitä pikkutomaatteja. Ne on helppo ottaa kaupasta matkaan ja pikarinmallinen rasia sopii hyvin auton juomatelineeseen tai käteen. Sarjaan kuuluvat myös pikkukurkut.

Närpiö eli Närpes on muuten sellainen hyvän tuulen paikkakunta. Paikka, jolla on vahva identiteetti ja sellainen salamyhkäinen mikromurre, joka muu ei meinaa ymmärtää. Eivät siis edes ne naapuripitäjien asukkaat, jotka puhuvat myös ruotsia äidinkielenään. Närppes on ihan oma mikrokielensä. Ja minusta se on ihan mahtavaa, että pikkuruinen Vaasan ja Porin välissä sijaitseva paikka on tunnettu tomaateistaan ja murteestaan, jotka molemmat ovat hymyilyttävän ihania. Närpiö onkin oikea vihannespitäjä: Keskimäärin tomaattitarhalta on osuuskunnan pakkaamolle hieman yli kymmenen kilometriä, mikä takaa nopean toimituksen. Kypsinä poimitut tomaatit ovat kaupoissa viimeistä kahden päivän päästä poimimisesta. Vaikka 8-tie on muuten jokseenkin tylsä, tuo tämä hehkuva tomaattitarhojen keskittymä tiehen aivan oman tunnelmansa.




Oranssit ja punaiset pikkutomaatit ovat autoevään lisäksi myös mainiota hätävararuokaa ja erinomainen vaihtoehto sohvaröhnötyssyötäväksi. Kun työpäivän päätteeksi kaarran kaupan kautta kotiin, syön ensimmäiset tomaatit jo autossa. Kotona nostan pikarin pöydälle, ja tomaatit toimivat ruoanlaittoruokana, joka taittaa sen pahimman nälkäkiukun. Ja on muuten sata kertaa parempi konsepti kaapata kaupasta pikarillinen tomaatteja kuin suklaapatukka, vaikka varmasti joku sillä puolella ruutua taatusti tuhahtaakin ajatukselleni. Mutta niin se vaan on, kokeile vaikka. Ja sitten ne loput helmitomaatit heitän suuhun sohvalla, kun naputtelen illalla konetta tai selaan somea, jos ne eivät ole joutuneet salaattiin.

Että entä jos sinäkin korvaisin jonkun välipalan tai patukan #snäxeillä?






perjantai 27. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: Tomaatti-ricottapasta



Palasin eilen pikaiselta Italian reissulta. Koko kotimatkan haaveilin tomaatti-ricottapastasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on täydellinen annos lempeyttä, runsautta ja ra(i)kkautta. Italialaisessa keittiössä ihailen eniten juuri makujen selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Raaka-aineita arvostetaan ja niiden annetaan maistua vahvasti omalta itseltään.

Tomaatti-ricottapastaa söin illallisella, jossa tarjolla oli kolmenlaista pastaa. Se oli kuulema sellainen ihan tavallinen tiistai-illallinen. Aivan. Mutta kun asiat pidetään näin selkeinä, on kokkaaminen nopeaa ja se mahdollistaa kotikeittiössäkin useamman kattilan samanaikaisen hallinnan. Kunpa tämän muistaisi aina omassakin keittiössä. Että muistaisi pitää ruoan riittävän yksinkertaisena, arvostaa raaka-aineita vielä enemmän ja luottaa niiden erinomaisuuteen. Napauttakaa kauhalla, jos homma alkaa mennä liian monimutkaiseksi. Tai ostakaa lentolippu Italiaan muistutusmatkalle.

Tärkeää tomaatin ja ricotan liitossa on, että käyttää parhaita saatavilla olevia raaka-aineita. Kun maut ovat selkeitä, on niiden oltava aivan erityisen hyviä. Ricotan suhteen valinnanvaikeutta ei useinkaan Suomessa ole, tänäänkin ricottaa ylipäätään löytyi vasta kolmannesta kaupasta. Mutta paseeratun tomaatin ja pastan suhteen kannattaa hyödyntää valikoimaa. Paras tavallisen ruokakaupan paseerattu tomaatti on mielestäni Urtekramin lasipurkissa myytävä, ihanan raikas paseerattu tomaatti. Marketin pastoista voiton vie Rummo.






Resepti

 

Tomaatti-ricottapasta

neljälle


noin 400 g pastaa (vettä + suolaa keittämiseen)
1 pieni sipuli
1–2 rkl oliiviöljyä
500–700 g (1 prk) paseerattua tomaattia
250 g (1 prk) ricotta-juustoa 
suolaa
tuoretta basilikaa



Hiennonna sipuli mahdollisimman pieneksi ja kuullota sitä oliiviöljyssä keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää paseerattu tomaatti, kuumenna kiehuvaksi ja pienennä lämpöä.

Keitä pasta väljässä suolatussa vedessä. Valuta pasta lävikössä.
Sekoita tomaattikastikkeen joukkoon ricotta-juusto ja sekoita huolellisesti. Mausta tarvittaessa suolalla. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Tarjoile pastan kanssa tuoretta basilikaa.

_____



keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hodaribuffet pikkujoulutwistillä (+ARVONTA)




Pimenevät illat kääntää ajatukset tulevaan: pikkujoulukausi on pian täällä. Kemujen järjestäjä voi huokaista ja löysätä kiristävää pohdintapipoa, sillä kehitin kaupallisessa yhteistyössä Santa Marian kanssa ihan loistavan pikkujoulutwistillä terästetyn hodaribuffetin. Helpolla kokkauksella pöydässä on raikas ja sävykäs kattaus, jonka mauissa texmexiin yhdistyy pikkuinen joulu.





Juuri tässä syyslomien katveessa joulu alkaa aina huudella minun nimeä. Ensin ääntä tuskin kuulee, mutta marraskuun pimeyden pudotessa syliin huhuilua ei voi olla kuulematta. Ensimmäisenä joulu näkyy keittiössä. Ei niinkään pipareina tai torttuina vaan joulusina mausteina. Kanelia tupsahtaa vähän jokaiseen ruokaan – se muuten sopii hämmentävän hyvin todella moneen ruokaan. Välillä mukaan pääsee muitakin jouluisia makuja: neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssinkuorta nyt ainakin. Ruoat maistuvat sopivasti pikku(isen) jouluisilta – oikeat jouluruoat ja -leivokset pääsevät siten oikeuksiinsa –, mutta mausteet saavat keittiöstä tulevat tuoksut kohdilleen.




Kun paistoin kanatäytettä ja jätin rintaleikkeet muhimaan uuniin matalaan lämpöön kauppareissun ajaksi, oli kotiin tullessa vastassa ihana tuoksukombo: kanelinen joulu ja omenapiirakka. Täydellisen mureaksi hautuneet rintaleikkeet maustoin reilusti nimen omaan kanalle suunnitellulla taco-mausteseoksella. Vieno kaneli ja omenamehu tekivät upean säväyksen texmex-kanan makuihin. Kana sopii loistavasti paitsi sämpylän tai patongin väliin myös tortilloiden täytteeksi. Kanan kuivumista ei kannata pelätä, vaikka paistoaika onkin pitkä, sillä omenamehussa kylpevä liha on mehevää ja maukasta.

Kanatäytteen lisäksi katoin hodaribuffettiin maailman helpoimman kasvistäytteen eli Santa Marian vege taco -mixistä ja valmiista tacokastikkeesta kattilassa haudutetun kuumahuuman, ripauksella kanelia maustetun tuoretomaattisalsan, hodariin ryhtiä tuovaa chipotlemajoneesin sekä salaattia ja mausteita. Kanan voi valmistaa hyvin edellisenä päivänä, jolloin hodaribuffetin loihtii pöytään varsin sutjakasti.




ARVONTA


Sitten seuraa ne parhaat uutiset. Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa supermaukas Santa Maria -tuotepaketti. Kerro kommenttilaatikossa, mikä on sinun ykkösherkku joulun aikaan. Onko se jotain perinteistä vai revitteletkö uusilla yhdistelmillä? Kommentoi viimeistään 1.11.2017 niin olet mukana arvonnassa. Muista jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.






Resepti

 

 

 

 

Hodaribuffet pikkujoulutwistillä

vähintään kuudelle


kanatäyte
4 kpl luullisia rintaleikkeitä (yhteensä noin 1 kg)
1 litra omenatuoremehua
1 tl suolaa
1/2 tl kanelia (Santa Maria)
1/2 –3/4 pussia Chicken Taco Spicemix -mausteseosta (Santa Maria)
paistolientä


kasvistäyte
1 pussi Vegetarian taco mix (Santa Maria)
1 purkki (350 g) Taco sauce (Santa Maria)
noin 1/2 dl vettä
(1 tl sokeria)


kanelinen tomaattisalsa 
4 kypsää tomaattia
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
ripaus sokeria
noin 1/4 tl kanelia (Santa Maria)


chipotle-majoneesi
2 dl majoneesia
noin 2 tl Chipotle-tahnaa (Santa Maria)

lisäksi
salaattia
Hot Dip -salsaa (Santa Maria)
kanelia







Kaupallisessa yhteistyössä Santa Maria

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Puolukkajäätelö & suolakaramellikastike




Puolukka ja suolakaramellikastike on yhdistelmä, joka hurmaa aina vaan. Puolukka kaipaa parikseen makeutta, jota karamellikastikkeessa riittää, ja kastike puolestaan haluaa seurakseen raikkautta – win-win. Ripaus suolaa tekee makuparille taikojaan: se avaa makuja ja sitoo niitä yhteen. 

Puolukkajäätelön pohjana on se kahden raaka-aineen jäätelö, jolla handlasin käytännössä koko kesän jälkkärit. Oreo-jäätelöstä tykkäsivät kaikki ja ystäväperheen lasten kehittämä sitruunainen kirsikkajäätelö on kuin kesä purkissa. Puolukka sopii jäätelön mauksi suorastaan erinomaisesti. Sen happamuus oikaisee ainakin aikuisia viehättävästi jäätelön varsin tiukkaa makeuskurvia, mikä tosin paikataan sitten sillä kinuskisella kastikkeella.




Kaadoin jäätelömassa jäätymään kakkuvuokaan, koska se oli ensimmäinen astia, joka katastrofi-kaapista tipahti käsiini. Ja jäätelöstä tuli kaunis kuin kakku! En malttanut olla kuvaamatta jäätelöä kakkumaisena, vaikka reunat ovatkin tuollaiset kotikutoisen ryppyiset, mutta yhtä hyvin jäätelön voi tarjota palloina annosmaljoissa.

Karamellikastikkeen kanssa voi joko oikaista (ohje alla) tai tehdä sen itse. Vaivassa on vähän eroa, mutta niin on tietysti maussakin. Suosittelen joskus testaamaan itse tehtyä suolakaramellikastiketta, lupaan sen olevan kaikkien mutkien arvoista.




 

Resepti

 

 

 


Puolukkajäätelö ja suolakaramellikastike

6–8 annosta


jäätelö
1 prk (n. 400 g) makeutettua kondesoitua maitoa
3 dl kuohukermaa
1 litra puolukoita (5 dl puolukkasurvosta)

suolakaramellikastike
1 prk (n. 400 g) karamellisoitua maitoa
1 tl merisuolaa


Survo puolukat sauvasekoittimella. Paseeraa siivilässä halutessasi. Sekoita kondensoitu maito pehmeäksi vaahdotettuun kermaan. Lisää puolukat ja sekoita. Kaada rasiaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään pidempään.

Kaada karamellisoitu maito kattilaan. Lämmitä matalalla lämmöllä. Lisää suola ja sekoita.

Ota jäätelö sulamaan noin 20 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoile lämpimän tai kylmän karamellikastikkeen kanssa.

_____



maanantai 16. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: Pasta carbonara ruusukaalilla



Pasta se ei petä koskaan. Se toimii aina, maistuu kaikille ja on pöydässä nopeasti. Kovin montaa sääntöä ei ole, tärkeimmät taitavat mahtua yhteen virkkeeseen: Valitse mahdollisimman laadukas pasta, ja keitä se suolatussa vedessä al denteksi. Silloin olet jo pitkällä ja oikeastaan kaikki muu on hienosäätöä.

Pasta carbonara on Rooman alueelta kotoisin oleva klassikko, jolle on käynyt kuten rakastetuille asioille yleensä käy – feikkiversioita on maailmalla miljoonittain. Lohdullista on, että Roomassakin reseptejä on monta, muissa Italiassa kaupungeissa ja maakunnissa vielä enemmän. Ja reseptistä riippumatta carbonara on aina hyvää.

Perinteiseen carbonaraan ei tule kermaa (vaikka se sopiikin pastaan minusta erinomaisesti), vaan kastike muodostuu kananmunan, juuston ja keitinveden liitosta. Toki myös pekonilla tai pancetalla on osansa pasta maistuvuudessa. Kaikkein perinteisimmässä versiossa käytetään guancialea eli possun poskesta valmistettua savustamatonta suolalihaa, josta Suomessa voi vain haaveilla. Tosin kuulema Italiassakin kotikeittiöissä on hyvin usein käytössä pancetta tai pekoni. Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna teki aikoinaan syvääluotaavan selvityksen parhaan carbonaran sisällöstä. Tämä resepti on yhdistelmä Jonnan reseptiä ja italialaisen ystäväni reseptiä.

En malttanut olla hiukka tuunaamatta klassikkoa. Paahdoin rasiallisen ruusukaaleja ja heitin kourallisen rapeita nuppusia annosten päälle. Ruusukaali sopii ruokaan itse asiassa todella hyvin, sillä carbonarassa on juuri ne makuaineet, jotka saavat kaalinkin sykkimään: pekoni ja pecorino.





Resepti

 

 

 

Pasta carbonara ruusukaalilla

neljälle

pasta
400 g spagettia
150 g pekonia
50–100 g pecorinoa ja/tai parmesaania raastettuna
4 kananmunaa
1–2 keltuaista

ruusukaalit
400 g (rasiallinen) ruusukaaleja
1 rkl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
hieman suolaa

tarjoiluun 
raastettua pecorinoa tai parmesaani 
mustapippuria


Kuumenna uuni 225 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä tarvittaessa uloimmat lehdet. Puolita kaalit ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Huiski päälle öljyä, etikkaa sekä hieman suolaa. Paahda 10–15 minuuttia eli kunnes ruusukaalit ovat saaneet selvästi väriä mutta ovat vielä napakoita.

Paista pieneksi silputtu pekoni keskilämmöllä. Sekoita kulhossa kananmunat, keltuaiset sekä raastettu juusto.

Keitä tilavassa kattilassa pastan keitinvesi, lisää suolaa ja keitä pasta al denteksi. Ota hieman keitinvettä talteen ja kaada pasta vasta sitten lävikköön. Kaada pasta takaisin kattilaan ja kumoa heti perään pekoni rasvoineen, kananmuna-juustoseos. Sekoita voimakkaasti, lisää noin puoli desiä pastan keitinvettä ja sekoita vielä.

Ruusukaalit voit joko sekoittaa pastan joukkoon tai tarjoilla annosten päällä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele juustoraasteella.

_____




lauantai 14. lokakuuta 2017

5+1 loistavaa ruusukaalireseptiä



Ruusukaalien satokautta odotan kuin ensilumia, kevään parsakautta tai kesän ensimmäisiä makeita mansikoita. Ja nyt se on täällä! Syyskuusta loppuvuoteen kotimaiset ruusukaalit ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan.

Rapeat ja pienet kaalit ovat sekä maukkaita että hurmaavan näköisiä. Ja parasta on, että raaka-aineena tämä kaunotar on todella monipuolinen kaali. Kun kuulin, että keskimäärin suomalainen syö yhden ruusukaalin vuodessa, ajattelin sen olevan mitattu rasioissa. Mutta ei, suomalainen syö siis keskimäärin yhden pienen ruusukaalin kerän vuodessa. Mikä missattu mahdollisuus! Totesin, että ihmisten täytyy olla joko tietämättömiä ruusukaalin monipuolisuudesta tai traumatisoituneita niistä lounasravintoloiden ylikypsiksi höyrytetyistä pikkukeristä. Luultavasti sekä että. Ruusukaalia ei kannata jättää kauppaan, vaikka vetiset ja kitkerät kaalinpäät kummittelisivatkin mielessä. Unohda ne kamaluudet! Kun pienet pyöryläiset valmistaa oikein, ne ovat aivan mahtavaa ruokaa.




Alla on viisi (+ yksi) suosikkireseptiäni ruusukaalista. Näillä resepteillä olen kääntänyt aika monta päätä rakastamaan ruusukaalia. Reseptit löytyvät klikkaamalla ruoan nimeä. Miten sinä syöt ruusukaalia?

  • Ruusukaalia ja karamellisoitua sipulia on simppeli ja ihana yhdistelmä uunissa rapeareunaiseksi paahdettua ruusukaalia ja pannulla makean raukeaksi muhinutta sipulia. Lopuksi kaalit ja sipulit yhdistetään, eikä kukaan voi vastustaa komboa.
  • Ruusukaalipizza on täydellinen syysillan herkku. Telkkarista leffa tai lätkämatsi ja uunista pizza, jonka täytteenä on maustettua ranskankermaa, paahtunutta ruusukaalia ja ehkä vähän pekonia tai ilmakuivattua kinkkua. Käsi ylös, jos kuulostaa hyvälle. Arvasin. Näen käsimeren.  
  • Ruusukaalisalaatti avokadolla, ilmakuivatulla kinkulla ja parmesaanilla on niin kutsuttu laitetaan kaikki munat samaan koriin -salaatti. Se on siis salaatti, joka sisältää vain herkkuja. Voit lohkomisen sijaan leikata ruusukaalit viipaleiksi tai vielä pienemmäksi silpuksi. Salaatti on ihanaa siltään tai vaikka paistetun broilerin tai kalan kaverina.
  • Ruusukaalia thaimaalaisin maustein on yllättävä ja erilainen, ja se pääsee juuri siksi mukaan listalle. Mausteiset pikkukaalit ovat mainiota naposteltavaa. Ne toimivat esimerkiksi alkupalana tai osana pikkuruokakattausta.
  • Nopea ruusukaalisalaatti on loistava osoitus kaalin toimivuudesta myös raakana. Silpuksi vaan ja herkut päälle. Voit kokeilla maustaa raasteen myös yllä olevan thai-reseptin mauilla.
  • Ruusukaali-carbonara  – tadaa! Bonusreseptinä klassinen carbonara, joka saa ylleen paahdettuja ruusukaaleja. T ä y d e l l i s t ä.
_____


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: pelmenikeitto



Pelmenikeittoa helpompaa ruokaa ei ole olemassakaan: Liemi kuumaksi ja pelmenit perään. Kymmenessä minuuttissa homma on paketissa.

Koska raaka-aineita on keitossa vähän, on niiden laadukkuus keitossa tärkeää, sillä laatu on makua. Panosta erityisesti käyttämääsi liemeen, sillä se on keiton runko. Jos sinulla on tapana valmistaa liemiä itse, hyödynnä varastojasi. Kaupan liemistä esimerkiksi Puljonkin liemet ovat mainioita. Liemi saa olla melko vahva ja suolainenkin, sellainen omaan suuhun sopivalta tuntuva. Myös pelmenit ovat valmiita, vaikka itse tehtyinä ne olisivat aivan varmasti paljon herkumpia. Mutta koska arjen ruokien avainsanana on nopeus, ei ei me nyt edes harkita ruoka-askarteluja. Kaupan pakastealtaasta löytyvät nyytit ovat nimittäin vallan mainioita tapauksia.

Tykkään laittaa keiton joukkoon jotain vihreää. Nyt se oli mustakaalia pienenä silppuna. Joskus olen käyttänyt pinaattia. Molemmat voi silputa kypsentämättä joko suoraan lautaselle – kuuma liemi kypsyttää kaalin tai pinaatin juuri sopivasti – tai sitten keittokattilaan. Toki keittoon voi laittaa vaikka tofua tai muuta proteiinia tuomaan ruokaan lisäpontta. Halutessaan pelmenikeiton kanssa voi tarjota smetanaa.





Resepti

 




Pelmenikeitto

neljälle


1 litra laadukasta kasvis-, kana- tai lihalientä
400 g (1 pussi) pakastepelmenejä
5–8 mustakaalinlehteä tai pari kourallista pinaattia
(smetanaa)
mustapippuria ja sormisuolaa tarjoiluun


Kuumenna liemi ja maista, että liemi on maukasta. Lisää tarvittaessa suolaa. Kaada pelmenit kuumaan liemeen. Keitä noin viisi minuuttia. Silppua kaali (poista lehtiruoti) tai pinaatti. Laita vihreä silppu joko lautaselle tai kattilaan. Tarjoa pöytämausteena mustapippuria ja sormisuolaa sekä halutessasi smetanaa.

_____




sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Indonesialainen gado gado -salaatti



Syksyllä on helppo syödä värikkäästi, kun kaikki parhaat vihannekset ovat parhaimmillaan. Koko kirjava kaaliperhe, kurpitsat, juurekset ja moni muu. Kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuva indonesialainen gado gado -salaatti on oikea satokauden ilmentymä: kerroksittain kauden kasviksia viimeisteltynä käsittämättömän hyvällä maapähkinävoikastikkeella.




Salaatti on myös erinomainen esimerkki vastikään ilmestyneen Kasvis-ruokakirjan reseptiikasta. Kirjan reseptit ovat toimivia, raikkaita ja helposti kotikeittiössä toteutettavia. Kirja on Hannan soppa -blogista tutun Hanna Hurtan esikoisteos, ja tämä ihmenainen on paitsi luonut kirjaan hurjan määrän upeita kasvisruokareseptejä myös ottanut kirjan kuvat.  

Pääsin selailemaan puolisalaa kirjaa pdf-muodossa jo ennen sen ilmestymistä, ja olin jo silloin aivan mykistynyt. Nyt olen selannut kovakantista opusta sen sata kertaa, ja kääntänyt vähintään joka toisen sivun hiirenkorvalle. Olen aina tykännyt Hannan luovasta reseptiikasta ja siitä, että makumaailma on tasapainoinen ja runsas. Sellaisia ovat kirjankin reseptit. Parisataasivuinen järkäle on loistava johdatus kasvisruokien monipuoliseen maailmaan, jos maailma ei ole vielä tuttu. Toisaalta innovatiiviset reseptit antavat uusia näkökulmia, yhdistelmiä ja ideoita myös pidempään kasvisruokaa kokanneille kotikokeille. Ja toivoisin kyllä, että esimerkiksi lounasruokaloiden reseptiikasta vastaavat ihmisetkin löytäisivät kirjan käsiinsä.



 Kirjan Indonesiasta lähtöisin oleva gado gado on kaalipohjainen salaatti, jossa ruokaisuutta tuovat bataatti ja porkkana. Minä vaihdoin bataatin ja porkkanan myskikurpitsaan, sillä kotimaiset kurpitsat olivat valloittaneet näyttävästi vihannesosaston. Kiinteämaltoinen kurpitsa sopikin salaattiin aivan erinomaisesti. Prikulleen kirjan reseptillä tehtyä salaattia sain syödä kirjan julkkareissa, jotka järjestettiin muutama viikko sitten Hannan perheen kotona, ja myös se versio salaatista oli aivan todella hyvää. Valitsitpa siis salaattiin myskikurpitsan tai bataatin ja porkkanan yhdistelmän, tulee siitä joka tapauksessa loistavaa. Kastikkeen kanssa ei muuten sitten kannata nuukailla, se on sellaista kamaa, jota tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta.






Resepti






Indonesialainen gado gado -salaatti

4–6 annosta

1/2 pienestä kaalista (noin 250 g)
1/2 pienestä punakaalista (noin 250 g)
5 lehtikaalin lehteä (tai 8–10 mustakaalin lehteä)
1 suuri tai 2 pienempää myskikurpitsaa (tai 700 g bataattia ja 300 g porkkanaa)
2 rkl öljyä
suolaa
1 punasipuli
1–2 kourallista ituja tai silmusalaattia
1 ruukku korianteria
hieman seesamiöljyä
limetinlohkoja

kastike
2 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
2 rkl soijakastiketta
noin 2 rkl limetinmehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2–1 punainen chili hienonnettuna
2 rkl kookossokeria 
3/4 dl kookosmaitoa
3/4 dl vettä 


Suikaloi kaalit. Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti ja suikaloi lehdet. Höyrytä kaaleja lävikössä tai höyrykattilassa noin viisi minuuttia, jotta ne hieman pehmenevät. Anna jäähtyä.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kuutioi myskikurpitsa (sitä ei tarvitse kuoria) ja hujauta päälle hieman öljyä. Mausta suolalla. Paahda kurpitsakuutioita noin 25 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet selvästi väriä. Kuori ja siivuta ohuelti punasipuli.

Sekoita kaikki maapähkinäkastikkeen ainekset. Sauvasekoittimella homma hoituu näppärästi. Lisää tarvittaessa vettä hieman enemmän, jotta kastikkeen koostumus on sopiva. Säädä suolaisuuden, makeuden ja happamuuden liittoa tarvittaessa.

Levitä kastiketta tarjoiluvadin pohjalle. Kaada kaalisilput kastikkeen päälle ja lado kaikki kasvikset kaalin päälle. Viimeistele korianterilla. Tarjoile limetinlohkojen ja lopun kastikkeen kanssa.

_____


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: meksikolainen linssipata suklaalla



Meksikolainen linssipata vilahti jo kuvina blogissa tovi sitten, mutta silloin en vielä saanut jakaa teille tätä loistavaa reseptiä. Vaikka kommentoitte juttua ihailtavan paljon, ei kommenttien määrä aivan riittänyt kolmen sakkiin ja sitä myötä osaksi ruokakassien reseptiikkaa. Vaan asioilla on aina kaksi puolta: nyt saan jakaa reseptin täällä blogissa!




Linssipata, joka viimeistellään tummalla suklaalla, on ihan järjettömän hyvää. Tomaattinen pohja on sopivan mausteinen ja linssit tuovat siihen sekä hyvän rakenteen että tuhdin määrän proteiinia. Avokado on loistava lisä linssipadalle, mutta yhtä hyvin voit pyöristää makuja lusikallisella maustamatonta jogurttia. Riisin kanssa pata sopii arkiruoaksi oikein hyvin. Mutta on se mainio täyte myös tortilloille. Ja ruisleivän päällä linssimuhennos on ihan loistava aamu- tai iltapala.

Huomasitteko muuten, että viime viikolla en julkaissut arkireseptiä lainkaan. Kävi nimittäin niin, että se oli arki, joka taklasi minut. Sillä tavalla perinteisen suurilukuisesti: 6–0. Boom. Mutta nyt olen taas asemissa, valmiina torjumaan arjen hyökkäyksen. Ja meksikolaisella, suklaisella linssipadalla homma hoituu alle puolessa tunnissa.






Resepti

 

 



Meksikolainen linssipata suklaalla

neljälle


2 dl punaisia linssejä
1 pienehkö sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kanelia
noin 1 tl savupaprikajauhetta (mieto)
400 g (1 prk) tomaattimurskaa
2 dl vettä
3 rkl tomaattipyrettö
25 g tummaa suklaata (50–70%)
puolikkaan limetin mehu
noin 1 tl suolaa

lisäksi
1–2 avokadoa
tuoretta lehtipersijaa tai korianteria
lisäkkeeksi riisiä


Huuhtele linssit. HIenonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää mausteet ja kuullota vielä pari minuuttia, jotta mausteet aukeavat.

Laita kasariin sipulisilpun joukkoon linssit, tomaattimurska, vesi (huuhtele vedellä tomaattimurskapurkki) ja tomaattipyre. Anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää suklaa ja sekoita huolellisesti. Mausta limetinmehulla ja suolalla.

Keitä riiti linssipadan valmistuessa. Tarjoa linssipata avokadon ja lehtipersiljan sekä riisin kanssa. 

_____



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails